Askel kerrallaan

Vuosi lähenee loppuaan. Blogin kirjoittaminen on siitä hyvä harrastus, että voi helposti palata ajassa taakse päin. Mitä sitä onkaan tullut tehtyä? Tällaiselle huonomuistiselle se on pelastus. On mukava huomata, että niin ne mökkeilijänkin unelmat toteutuvat, askel kerrallaan.

Miten kävi kesähaaveille?

Kirjoittelin viime keväänä täällä kesähaaveista. Olin innostunut jopa niin paljon, että olin kaivellut puuvärit esille ja tuhertanut suunnitelman siitä, miltä Möksän piha voisi näyttää. Nyt kun touhukas sulan maan aika on ohi, on aika tarkastella tuloksia.

Möksän kaikki rakennukset on maalattu ja rannassa hyvä uusi laituri. Palju taas odottelee vielä terassia eteensä, ja lipputangon kaatoi loppukesän myrskytuulet. Talvella rannasta löydettyä lähdettä oli mahdotonta paikallistaa, joten kaivo ajatuksesta jouduttiin ainakin tällä erää luopumaan. Loppujen lopuksi olen kyllä todella tyytyväinen siihen, mihin suuntaan Möksän piha on muovautumassa. Sillä sellaisia haaveet tuppaavat olemaan, ne muuttuvat ja muovautuvat matkan edetessä.

Hiekkarantaa rakentamassa

Syksy alkoi jo olla lopussa, kun muutamien sattumuksien kautta päädyimme vielä rakentamaan keväällä suunnitellun hiekkarannan. Voi sitä riemua! Haluan korostaa että rantaa ei ruopattu, eikä muutenkaan tehty mitään luvanvaraisia toimenpiteitä. Rannan käyttöä haittaavien kivien poistamiseen tai puiden kaatamiseen ei tarvita lupaa, omasta rannasta saa myös poistaa vesikasvillisuutta käsityövälinein. Lupa asiat on kuitenkin aina hyvä tarkistaa ennen työhön ryhtymistä.

Taas kerran emme olisi selvinneet ilman apua. Miehen isä siirsi rannasta kaivinkoneella isoja kiviä niin, että rantaan muodostui pieni luiska, johon hiekkaa voitaisiin tuoda. Meillä oli lainassa myös Bobcat pienkuormain, jolla taas siirsimme hiekkaa tienvarresta rantaan. Hiekan alle laitettiin suodatinkangas rannalle, mutta järveen emme halunneet mitään muoveja tai muuta keinotekoista materiaalia laittaa. Niin hiekkaranta alkoi pikkuhiljaa rakentua.

Lihasvoimaakin tarvittiin

Tänä syksynä Keiteleen pinta on ollut ihan ennätysalhaalla, joka oikeastaan helpotti pohjatöitä. Kumpparin varrenmitta riitti melko pitkälle kiviä kerätessä ja ruokoa kitkiessä. Ensimmäisenä työn alla oli kitkeminen ja sitten kivien kerääminen.

Koska järveen en mitään suodatinkangasta halunnut, oli edessä hieman raivaustöitä ennen kuin hiekkaa kannattaisi järveen laittaa. Rannassa kasvoi tosiaan melkoisesti järviruokoa, jota olen yrittänyt vähentää napsimalla niitä aina pitkin kesää lyhyemmäksi. Tämän seurauksena järvenpohja oli täynnä toinen toistaan terävämpiä katkottuja järviruokoja. Oli siis pakko kaivaa ruovikkoa pois juurineen päivineen ja oli siinä hommaa. Varsinkaan kun vesi ei enää syyskuussa ollut kovin lämmintä.

Luulen, että sain aika hyvin ruo’on pois juurineen. Täytyy sitten aina kaivella sitä mukaa kun uusia kasvustoja havaitsee. En kyllä enää yhtään ihmettele ruovikon leviämistahtia kun sen juurakot näin. Mätäsmäisessä kasvustossa on ikään kuin onteloita sitkeitä putkia joiden avulla kasvi on yhteydessä seuraavaan mättääseen. Järviruoko ei kuitenkaan ole mikään turhake ja sitä voi käyttää monin tavoin hyödyksi aina himmeleiden rakennusaineesta eläinten rehuksi. Meidän tulevalle hiekkarannalle se ei kuitenkaan sovi, vaikka siinä ympärillä saakin kasvaa.

Rantamme on niin kutsuttu kovapohjainen ranta. Ei siis luonnon hiekkaa, mutta ei mutavelliäkään. Rannassa on paljon erikokoisia kiviä. Päätimmekin heitellä ainakin isompia kiviä pois myös järvestä siltä kohdalta josta tultaisiin menemään uimaan. Tämä työ jatkuu ihan varmasti ensi kesänä, kun vesi on taas lämmintä. Niitä kiviä on oikeasti paljon. PALJON!

Kuten kuvista huomaa, veden pinta laski syksyn mittaan vielä paljon. Se miltä ranta näyttää ensi keväänä kun jäät sulavat, on täysi yllätys.

Huomasimme melko pian, että järvi päättää, mihin hiekka lopulta päätyy. Ajoimme hiekkaa rantaan ja ainakin kolme kertaa ajetun hiekan vei vesi sinne minne se halusi. Jätimme rantaan vielä kasan hiekkaa, joka voidaan levittään jään päälle sopivana ajankohtana. Voi olla että hiekkaakin tarvitaan vielä lisää, jos järvi päättää tuonkin viedä. Alkuun tilasimme kaksi kuormaa, eli noin 36 tonnia melko hienoa uimarantahiekkaa. Kuljetuksineen hiekka maksoi 320 euroa.

Tulistelua

Siinä samassa kun kiviä kerran siirrettiin, tasoiteltiin tontin reunaan tulistelupaikka. Tämä suunnitelma tehtiin vauhdissa, paikka ikään kuin huusi, että tähän sen nuotiopaikan pitää tulla. Kun hiekkaranta alkoi rakentua, Möksän pihassa olleen tiiligrillin paikka alkoi tuntua aina vain enemmän väärältä. Siispä kauhaisu ja se oli poissa.

Uusi nuotiopaikka rakentui järvestä kerätyistä kivistä ja vanhan tiiligrillin pohjana toimineesta betonimöhkäleestä. Joskus asiat tuntuvat vain menevän niin kuin on tarkoitettu. Voi olla, että nuotiopaikka saa myöhemmin kaverikseen laavun, vaikka kyllä tuossa on ollut mukava istuskella ilmankin.

Tämäkin osa pihasuunnitelmaa siis toteutui. Joku viisas on joskus sanonut, että ero unelman ja tavoitteen välillä on suunnitelma. Kannatti siis raapustella kesäunelmia paperille, sillä siinä meillä oli jo jonkinlainen suunnitelma. Kaikki ei tietenkään mennyt suunnitelmien mukaisesti, harvoin menee. Keväiset pihaunelmat ovat toteutuneet kuitenkin hyvällä prosentilla. Nyt onkin sitten aika talven levon ja ehkä pienen sisäremontin. Siitä lisää ensi vuonna.

Terveisiä Äänekosken Sumiaisista, Rannankylältä, meidän Möksältä!