Epätäydellisen täydellistä

Epätäydellisen täydellistä
Keväinen ilta maalaa kauniilla väreillä järven pintaan.

Tarkka. Kysäisin mieheltä, miten hän minua ihmisenä kuvailisi ja ihan ensimmäisenä tuli tarkka. Sitä minä kyllä varmaan olen, tykkään pitää paikat siistinä ja kunnossa. Jos jokin on rikki, se korjataan, mielellään ennemmin kuin myöhemmin. Möksälle on tosiaan korjausvelkaa päässyt kertymään ja tarkalle ihmiselle se on paha paikka. Kun pitäisi olla tiptop. Olenkin viime aikoina opetellut sietämään epätäydellisyyttä aivan uudella tavalla, sillä turha nipotus johtaisi siihen, että Möksästä tulisi päättymätön työleiri.

Nipottamisen sijaan voi keskittyä vaikka tunnistamaan perhosia. Kuvassa suruvaippa.

Möksän sauna on kallellaan kuin Pisan torni. Pohjat pitäisi tehdä uusiksi, jotta routa ei sitä pääsisi enää liikuttelemaan ja tämän työn olimme jo nimenneet ensimmäiseksi isoksi projektiksi. Pelkkä suunnittelukin aiheutti niin kovan stressin, että tänä keväänä päätimme antaa vain ensiapua tunkkien avulla. Jos elämässä on paljon muuta kiirettä, ei varmaankaan ole järkevää aloittaa isoja projekteja. Siis siedän sitä, että asia ei tule täydellisen kuntoon vielä.

Minun kesäni alkoi virallisesti toukokuun 11.päivä. Yksi selvä merkki sen kertoo ja se ei ole lämpö. Ajelin illalla saunan lämmitykseen, ja sen lämpeämistä odotellessani lueskelin kirjaa saunan rapulla. Melko pian rauhaani ilmestyi häiritsemään vielä hieman vaisusti hyökkäävä hyttysparvi. Isoja olivat kuin mitkä, mutta hitaita, eivätkä inisseet, yrittivät kuitenkin pistää. Suomessa esiintyy kuulemma vähintään 42 eri hyttyslajia. Arvelen, että kesän aikana useampi niistä tulee valitettavan tutuksi. Toisaalta, onpahan linnuille evästä.

Sammakonkutua ja perhosia

Sammakonkudun pinta oli jäässä kylmän yön jäljiltä.

Edeltävänä viikonloppuna mökkeilimme mahdollisuuksien mukaan. Perjantaina ehdimme Möksälle melko myöhään, mutta on siinäkin puolensa. Harmi, että en tunnista kovinkaan monta lintulajia niiden laulusta. Kesäillan kuikka on kuitenkin niin klassikko, että minäkin sen tunnistan. Taivaanvuohen lennosta kuuluva ääni kaikui alkuyössä. Istuskelin pitkään saunan jälkeen kuuntelemassa luonnon konserttia. Lauantaiaamuna meille alkoi viimein valjeta se, mitä se mökkeily sitten on, kun on oikeasti mahdollista istuskella pihalla ilman palelemista, saunatakki päällä ihmettelemässä. Mies lämmitti itselleen aamusaunankin, ennen kuin lähdimme moikkaamaan äitiäni toiselle paikkakunnalle.

Monenlaista pitää muistaa varoa kun Möksän ympäristössä lenkkeilee.
Kävelessä on syytä katsoa jalkoihin, ettei tallo pienempiä.

Sunnuntaina oli aikaa oleskella Möksällä myös päivällä. Tuuli aika kovasti juuri sellaisesta suunnasta, että pihalla oli liian kylmää. Lähdimmekin sitten metsän suojaan kävelylle bongailemaan mitä luonto tällä kertaa halusi meille näyttää. Oli siellä taas näkemistä, pieniä ja tavallisia asioita toki, mutta jotenkin niistä nauttii, kun on aikaa rauhassa ihmetellä. Matkalle osui liikenteen uhriksi joutunut käärme, sammakko, sammakon kutua ja ainakin neljä eri perhoslajia. Lenkin jälkeen lämmitimme vielä päiväsaunan. Ai niin, siihen liittyen vielä yksi varma kesän merkki: uimaan voi hypätä laiturilta pommilla.

Terveiset Äänekosken Sumiaisista, Rannankylältä, meidän Möksältä!

2 Kommentit tuotteelle “Epätäydellisen täydellistä

  1. Ah, pienen hetken kuvittelin olevani möksällä täysin rentoutuneena. Kiitos siitä❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*