Jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain keltaista

Oikein huvittaa huomata, miten sitä on samoissa puuhissa aina samaan aikaan vuodesta. Viime vuonna näihin aikoihin kirjoitin siivoamisesta ja sisustamisesta. Verhojen välistä pilkistelevä kevätaurinko on saanut tänäkin vuonna tarttumaan juuri noihin hommiin.

Syksyllä 2020 ostaessamme Möksän sovimme myyjien kanssa, että kaiken tavaran mitä haluavat, voivat jättää. Olemme olleet tosi iloisia tästä lupauksesta, sillä se on hyödyttänyt meitä kovasti. Varsinkin uusina mökkiläisinä olisi ollut melkoinen kuluerä ostaa kaikki huonekalut pihakalusteista piironkeihin. Ensimmäinen mökkivuosi menikin oikeastaan huonekaluja ostamatta. Ainoastaan uusi leveämpi sänky päätyi pakollisten hankintojen listalle. Olemme rauhassa saaneet katsella ja mietiskellä, millainen sisustus voisi olla meidän juttu.

Minuun iskee aina välillä valtava vimma uudistaa. Muutoksen pakko. Kohteeksi voi joutua mikä vain, kukkamullasta kampaukseen. Tällä kertaa kyytiä saivat Möksän huonekalut. Eräänä lauantaina saunan lämpeämistä odotellessa siirsin ensin sohvan, sitten toisen. Keittiön pöydän, penkin. Ähisin ja tuhisin, lopulta ahdistuin. En saa näillä huonekaluilla mieleistäni lopputulosta.

Tavarat ja niiden tarinat

Olen siinä(kin) mielessä hölmö, että kiinnyn esineisiin. Tässä ajassa olen jo ehtinyt kiintyä lähes jokaiseen Möksän esineeseen. Vanhaan puusohvaan ja sen kaveriin: pieneen vuodesohvaan, joka on muinoin ollut kauniin keltainen. Hailakan siniseen kukkaraanuun, joka on kiinnitetty nauloilla seinälle. Se on varmaan jonkun käsityönä kauan sitten tekemä ja ajatuksella lahjaksi annettu. Kiinnyn kimpsuihin ja kampsuihin niin, että luopuminen on tuskaa. Mutta saadakseen jotain uutta, on luovuttava. On aika tuoda Möksälle esineitä, jotka kertovat meidän tarinaa.

Tämän varmaan jo moni tietääkin, mutta Tori.fi on mahtava! Siis mahtava. Olen tehnyt sieltä nyt lyhyen ajan sisällä kaksi loistavaa löytöä Möksälle: jääkaappipakastin ja sohva. Ensimmäinen hankinta oli pakollinen – jääkaappipakastin oli sulattanut pakasteet jo kaksi kertaa. Jälkimmäinen taas täysin heräteostos. Aamulla unihiekat silmissä tuli mieleen, että tarkistanpa, millaisia sohvia olisi myynnissä. Viisi minuuttia ja tarjous oli tehty. Pari tuntia ja sohva oli jo haettu.

Sohvan mökille vieminen olikin sitten toinen juttu. Tielle oli kaatunut puita ja jouduimme kävelemään Möksälle hakemaan moottorisahaa. Naapuritkin tulivat ihmettelemään asiaa. Yksissä toimin mies ja naapuri sitten sahasivat puita sen verran, että pääsimme lopulta perille vaatteet pihkaisina. Yksin en olisi kyllä selvinnyt. Tarina sohvan tuontireissusta jää varmasti elämään mieleeni.

Joka tapauksessa molemmista kaupoista olen innoissani. Säästin rahaa ja sain uuden veroiset, vähän käytetyt tuotteet. Eikä yhtään haittaa se, että kierrätys on hyväksi maapallolle monella eri tavalla. Lupasin miehelle pitää vähän taukoa Torin selailusta, koska nyt juuri ei varsinaista tarvetta ”uudelle” tavaralle ole. Kuitenkin jos jokin hankinta on edessä, niin kyllä Tori.fi on kyllä ihan ensimmäinen paikka, jonka tarkistan.

Sisustusvisio

Möksälle siis tuli uusi sohva. Hassua miten innoissani tästä olen. Jotenkin yhden huonekalun hankkiminen selkiytti koko sisustuksen linjan. Se ei siis suinkaan ole valmis, ei edes lähellä. Tokkopa tulee olemaankaan koskaan minut ja vimmani tuntien. Mutta nyt tiedän mitä haetaan, ensimmäinen palanen loksahti paikalleen. Visiona voisi olla: ”Käytännöllisyyttä mukavuudesta tinkimättä mökkitwistillä.”. Strategia on vielä epäselvä, mutta ainakin siihen liittyy kirpputorit ja tavaroiden tuunaaminen. Palanen kerrallaan, kokeillen, välillä suunnasta eksyenkin. Kyllä sen sitten tuntee kun seuraava palanen loksahtaa kohdilleen.

Mitä niille alta pois siirretyille sohville sitten tapahtui? Ilokseni ne saivat uuden elämän. Toinen sopi kuin nenä päähän nukkuma-aittaan. Sinne levitettävä sohva on omiaan, koska tila on pieni. Vähän kyllä nyt kutkuttelee koko huoneen sisustaminen, tällä hetkellä siellä on valtava läjä kaikkea, mikä ei mahdu muualle säilöön. Noh, palanen kerrallaan vai miten se meni. Keltainen vanha, mutta sympaattinen vuodesohva vietiin toistaiseksi saunalle. Siinä olisi kyllä jollekulle entisöijälle unelma – ehkä pitäisi aloittaa uusi harrastus. Kumma miten tuollainen tavaroiden siirtely ja niille uuden käyttötarkoituksen keksiminen voi tehdä ihmisen iloiseksi. Ai että!

Terveiset Äänekosken Sumiaisista, Rannankylältä, meidän Möksältä!