Joulun ja talven rauhaa

Joulun ja talven rauhaa

Tähän asti olimme mökkeilleet ihan vain omalla porukalla, mutta Joulupäivänä meille oli tulossa ensimmäiset mökkivieraat, kun olimme kutsuneet miehen perhettä syömään, saunomaan ja paljuilemaan. Olemme viime aikoina yrittäneet parantaa saunan löylyjä, kerroin viimeksi kiuaskivien vaihdosta. Nyt päätimme lisätä seinään vielä korvausilmaventtiilin, jotta saunassa ei pääsisi happi loppumaan. Ilman sisääntulo hoitui rakolattian kautta, mutta kun uusi rööri oli asennettu, sitä raitista ilmaa alkoi tulla ihan eri tavalla. Pieni asia, mutta iso merkitys.

Uusi rööri asennettuna, alkoi happi riittämään.

Möksä ei ole suuren suuri, vain noin 40 neliötä. Tupaan ei juuri muuta mahtunut, kun toimme kotoa sinne toisen ruokapöydän. Ruoat laitoin kotona valmiiksi, ja astioina toimivat kertakäyttöiset versiot. Kesällä illanistujaisten järjestäminen on varmasti helpompaa, kun voi oleskella ulkona. Tunnelma oli siis tiivis, mutta oli ihanaa kyllä ihanaa saada vieraita. Ilta meni niin nopeasti, että hoksasin jälkikäteen, että en ottanut edes kuvia. Kävimme vielä Tapanina kahdestaan saunomassa ja paljussa sekä tietysti avannossa, joka oli nyt mallia 2.0, vähemmän pelottava ja vaarallinen.

Tästä uskaltaa mennä jo ilman pelkoa mustelmista. Olisiko versio 3.0 sitten sellainen, jossa olisi mittaa niin, että pääsisi ihan uimaan? Kehitystyötä jatketaan.

Äitini piipahti yhden yön visiitillä Möksällä välipäivinä. Ohjelmassa oli tuttua saunomista, avantoa ja paljuilua. Teimme saunassa ihanat kasvohoidot, joihin olin saanut ohjeet ja aineet joululahjaksi. Hitaan aamupalan jälkeen lähdimme järvelle kävelylle. Ajattelin, että koska pakkasia oli ollut jo pidemmän aikaa, uskaltaisimme lähteä ison selän suuntaan, jossa oli vielä täysin tutkimatonta aluetta. Virhe. Jää kesti kyllä muuten, mutta pinnassa olevan kiven kohdalta se oli niin heikkoa, että äidin jalka rusahti jäästä läpi. Tästä säikähtäneenä luikimme takaisin mökille, ja vaatteiden vaihdon jälkeen suuntasimme kävelylle kuivalle maalle.

Hidas aamiainen äidin kanssa.

Talvimökkeilyn ilot

Kävimme isännän kanssa vielä saunomassa ja paljussa kahdestaan. Kun paljun on kerran täyttänyt, siitä kannattaa ottaa ilo irti. Seuraavana päivänä suuntasin purkamaan joulukoristeita pois ja tyhjentämään paljun. Otin mukaani kirjan, jota lueskelin ensin ulkona ja lopulta vilun tultua sisällä mökissä. Oli ihanan rauhallista. Kyllä minulla tuolla Möksällä sielu lepää. Luonto on niin lähellä ja hiljaisuus täydellistä. Mitä nyt jokunen lintu välillä tsirputtaa.

Sen verran oli pakkasta, että tässä tarkeni lueskella vain puolisen tuntia.

Olen mietiskellyt talvimökkeilyä ja vaikka siinä omat haasteensa onkin, on siinä myös hyvät puolensa. Emme ole Möksällä vielä kesällä olleet, mutta oletan, että naapurit tulevat kesäisin olemaan omilla mökeillään. Nyt naapureita ei ole juuri näkynyt. Tämä tarkoittaa väkisinkin sitä, että rauhallisuus vähenee kesällä. Pieni naturisti sisälläni tahtoo uimaan saunasta ilman uikkaria, mikä vapauttava tunne. Näinköhän kesällä on pihan reunalla riittävä tiheää pusikkoa, että pääsen järveen ilman että vilautan omaani. Sen aika näyttää.

Talvella ei ole myöskään hyttysiä, joita oletan kuusien keskellä rämeen vieressä sijaitsevalla tontilla olevan kesällä tsiljoona. Toivottavasti olen väärässä. Aion nauttia talvimökkeilystä täysin siemauksin, sillä kuka tietää, sehän voikin olla mökkeilijän parasta aikaa.

Vierailijoita talvisessa mökkirannassa. <3

Terveiset Äänekosken Sumiaisista, Rannankylältä, meidän Möksältä!

2 Kommentit tuotteelle “Joulun ja talven rauhaa

  1. Kiitos vielä oli niin mukava vierailla möksällä toivottavasti saan vielä toistekkin tulla piipahtamaan.❤

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*