Keskitalvi Keski-Suomessa

Helmikuu alkoi raikkaassa pakkaskelissä. Olen aina ollut vahvasti kesäihminen, mutta tämä talvi tuonut muutoksen. Mietin mistä tämä yhtäkkinen muutos johtuu? Kamalinta talvessa on ollut jatkuva pimeys ja loska, jotka ovatkin hallinneet muutamaa viime talvea. Tänä talvena on ollut niin kaunista, että eihän tästä voi olla pitämättä. Keksin myös muutaman muun syyn tälle yhtäkkiselle hullutukselle.

Hiihtäminen on ollut muistoissa veren maku suussa, nilkat huonoissa monoissa vääntyneenä hikoilua. Jo parina edellisenä vuotena olen antanut kuitenkin tuolle todella monipuoliselle lajille uuden mahdollisuuden ja oppinut siitä jopa nauttimaan. Ehkä se on sitten jokin keski-ikäistymisen merkki. Hiihtokausi on täällä Keski-Suomen korkeuksilla ollut harmittavan lyhyt, mutta tänä talvena on hyvät ladut ja kelikin vallan mainio.

Avannossa olin käynyt ennen tätä talvea tasan kerran, silloinkin saunasta ja lähinnä siksi, että en kehdannut olla menemättä, kun olin sinne kerran jonottanut. Pidän kovasti lämpimästä ja ajatus kylmästä pukukopista avantouinnin jälkeen ei kyllä ole houkutellut yhtään, vaikka moni on kertonut, että ei sitä saunaa kaipaa. Tänä talvena oma mökkiranta on mahdollistanut avantoon menemisen saunasta ja niin siinä on käynyt, että joka saunareissulla on käyty välissä virkistäytymässä. Niinpä minun ja talven välille on syntymässä uudenlainen rakastava suhde.

Viimeinkin Möksälle

Edellisessä kirjoituksessa kerroin, että nuo samat asiat, jotka tekevät talvesta hienon, lumi ja pakkanen, ovat olleet esteenä meidän mökkeilylle. Kovalla pakkasella Möksää on vaikea saada tarpeeksi lämpimäksi, ja tietenkin lämmitys tuntuu myös piikkinä puiden ja sähkön kulutuksessa. Lumi taas on tukkinut tehokkaasti mökkitien, ja kun miehen mönkijä sanoi sopimuksen irti, ehti lunta kertyä valtava kinos. Möksälle pääsemiseen tarvittaisiin järeämpää kalustoa. Pelastajaksi saapui valkoisella traktorillaan ja lanalla miehen isä. Reitti oli selvä ja kun helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna aurinko paistoi siniseltä taivaalta, pakkasimme eväät mukaan ja lähdimme saunareissulle.

Teimme lumityöt lapiovuoroja vaihdellen. Saunaan tulet ja avanto auki, sukset jalkaan ja hiihtämään. Hiihdimme pitkin kelkan jälkeä, mutta siinäkin upotti välillä sohjoon, vaikka pakkasjaksoa on kestänyt jo tammikuun alusta. Lumen eristävä voima on kyllä mahtava. Luiston hetkittäisestä katoamisesta huolimatta (märkä pohja + pakkaslumi) oli mukava hiihdellä aurinkoisella järvellä. Nyt oli muutenkin ensimmäisiä kertoja, kun pääsimme näkemään, miten aurinkoinen tonttimme on. Aloitimme mökkeilyn marraskuussa, ja silloin ei muuten aurinko paljoa paistanut. En malta odottaa lisää näitä päiviä, ilman kiireen tuntua ulkoilusta nauttien.

Me olemme uskaltaneet ulkoilla tuossa Lapinlahden jäällä, kun olemme jään paksuutta mittailleet ja sen riittäväksi todenneet. Sunnuntai-iltana mies kertoi kuulleensa jalankulkijasta, joka oli jäällä lähtenyt seuraamaan kelkanjälkeä ja tippunut jäihin. Hangen alla piilossa on tänä vuonna paljon vesivirran voimasta syntyneitä uveavantoja, liekkö tässäkin tapauksessa sellainen ollut? Joka tapauksessa varovainen saa olla jatkossakin jäällä liikkuessa. Avantoon haluan jatkossakin vain saunasta, turvallisesti omassa mökkirannassa.

Terveiset Äänekosken Sumiaisista, Rannankylältä, meidän Möksältä!