Lumi- ja murtohommia

Meidän Möksälle on murtauduttu! Totta se on. Kerron tästä lisää, mutta muistelen ensin hieman helmikuun mieleenpainuneinta piirrettä, nimittäin lunta.

Lunta tulvillaan, on raikas helmikuun sää. Lunta on satanut taivaan täydeltä ja päiväkaupalla. Ihmiset valittavat lumitöistä ja autojen putsaamisesta, mutta minua ei lumentulo häiritse. Kaikkialla on niin kaunista. Pidän siitä, että talvella on kunnolla talvi, eikä loskaista plussakeliä, kuten parina edeltävänä talvena. Mies alkoi kuitenkin huolestua kattojen lumikuormasta. Varma on aina varmaa, ja jos jollekin sattuu niin meille. Siispä katon putsaukseen, mars. Helmikuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna tiputtelimme lumia myös Möksällä. Olihan siellä muuten lunta kertynytkin, ei nyt ihan ehkä metriä, mutta ei se paikoin kauas jäänyt. Onneksi lumi oli suhteellisen kevyttä ja Möksän katto matala.

Sen verran oli huonokuntoiselle kuitenkin kovaa hommaa, että vaikka älykellon mukaan päivän aktiivisuus ei ollut täyttynyt, en hetkeen ole ollut niin fyysisesti poikki. Telkkarissa oli vasta jossain ohjelmassa noin yhdeksänkymppinen mies, joka kertoi pysyneensä hyvässä kunnossa hyötytöitä, kuten polttopuita tekemällä. Hän ihmetteli kovasti, että kuka hullu menee sisälle polkemaan pyörällä pääsemättä koskaan mihinkään. Ajat ovat toiset, pappa hyvä, sisällä polkijoita riittää. Mieluummin kyllä putsailen vaikka lumia katolta. Kaikki tekeminen, jossa näkee työn tuloksen on melko nautinnollista.

Murtohommia

Helmikuun viimeisenä viikonloppuna meillä alkoi talviloma ja kun keliäkin oli luvattu, suuntasimme Möksälle yhden yön minilomalle. Mies lähti heti rantaa kohti avantoa tekemään. Minä olin menossa mökkiin tekemään tulia kaminaan. Mutta. Vaikka ähersin ja ähersin avain ei suostunut kääntymään lukossa. Lopulta oli pakko huikkia miestä apuun. Kun hänkään ei saanut avainta kääntymään lukossa, oli kysyttävä apua viisailta miehiltä. Kumpikin otti siis puhelun omalle isälleen, jotka molemmat olivat samaa mieltä. Ainut keino päästä mökkiin sisälle, olisi murtautua sinne. Työkalut olivat tietenkin varastossa lukkojen takana. Autosta löytyi rengasrauta, ja mies näppäränä purki ovea sen verran, että tie mökkiin aukeni.

Edessä on siis lukon huoltoa, vaikka toisaalta voisi olla sama pitää Möksän ovia auki, ei siellä ole mitään rahanarvoista vietävää. Kummasti olen kuitenkin huomannut, että Möksän esineille alkaa muodostua tunnearvoa. Pidän hassuista yksityiskohdista ja tavaroista jotka ovat joskus kuuluneet jollekin muulle. Olen arvaillut niiden alkuperää, miettinyt niiden tarinoita. Kirjoittelen joku kerta tässä vähän sisätilan esittelyä, täytyy siinä yhteydessä palata näihin esineisiinkin.

Mielikuvitusmatkailua

Töissä puhuivat, että luvassa voisi olla hieno kuutamo. Tästä innostuneena virittelimme paljun tulille, tarkoituksena istuskella lämpimään kylpyyn katselemaan kuutamoa ja tähtiä. Noh, toisin kävi kuten arvata saattaa. Iltaa kohti pilvisyys lisääntyi ja kun viimein ilta kymmenen jälkeen suuntasimme paljuilemaan, saimme nauttia räntäsateesta kuutamon sijasta. Kun olin kylpemisen jälkeen pesemässä hampaita ulkona, kuu näyttäytyi hetken pilviharson takaa, ja oli se tosiaan hieno näky. Ehkä vielä joku kerta kelikin osuu kohdalleen.

Ja osuihan se keli, heti seuraavana päivänä. Emme päässeet nauttimaan kuutamosta, vaan auringosta. Sunnuntaille osui mahtavan aurinkoinen ilma, kävimme päiväkävelyllä maantien päässä, jonka jälkeen lämmitimme saunan ja paljun. Ai että. Kun laittoi silmät kiinni, saattoi kuvitella että on kesä. Tai minä kuvittelin oikeastaan olevani Thaimaan auringossa, lämpimässä uimaaltaassa. Kukin tyylillään, eikös niin. Ja kun niitä silmiä sitten avasi, ei todellisuuskaan tuntunut hassummalta. Thaimaassa ei voi välillä käydä avannossa viilentäytymässä, Möksällä se onnistuu, nou plopleeem, kuten thaikuissa sanottaisiin. Kuuden aikaan illalla, auringon laskiessa jätimme Möksän taaksemme, jälleen kerran täysin rentoina. On se vaan ihme paikka.

Terveiset Äänekosken Sumiaisista, Rannankylältä, meidän Möksältä!