Mihin menit kesä?

Tuntuu, että tämä kesä oli ohi silmän räpäyksessä. Eikös sitä niin sanota, että kun on mukavaa, aika kuluu. Mukavaa olikin, kunnes viheliäinen k-kirjaimella alkava virus, jonka nimeä en tässä blogissa halua lausua, tuli vieraaksemme. Ei huolta, kaikki on kunnossa ja vaikka tauti oli inhottava, säästyimme vakavilta oireilta. Täytyy sanoa, että onneksi meillä on Möksä. Kun seinät kotona alkoivat kaatua nuhanenän päälle, mökillä olo tuntui siedettävämmältä. Ihan koko kesää ei tuo epätoivottu piikkipallero saanut pilattua.

Kaikuja kesäpäivistä

Nyt kun syksykin on jo melkein eletty, ajatukset alkavat palailemaan kesään ja erityisesti kesämökkeilyyn. Vaikka tänne blogiin en ole kirjoitellut, olen napsinut kuvia pitkin kesää. Haluankin nyt viedä myös teidät aikamatkalle harmaasta lokakuun päivästä aurinkoisiin kesätunnelmiin. Tervetuloa mukaan, ota rento asento, kuvittele mielessäsi linnunlaulua, tuulen huminaa ja haavan lehtien havinaa taustamusiikiksi. Saattaa siinä välillä olla omalta tai naapurin tontilta kaikuvaa porakoneen ääntä taustalla, mutta siitähän ei kesäfiilis häiriinny.

Ensimmäisenä kuvia siitä, mitä kaikkea siemenistä kesän aikana kasvoi. Vaikka sato ei jälleen kerran ollut suuren suuri, on kasvua mukava seurata. Jokainen herneenpalko herätti ihastusta ja herneet nautittiin hiljaa makustellen. Porkkanat olivat pieniä johtuen harventajan laiskuudesta. Perunoita riitti useammalle syöntikerralle.

Tänä kesänä olemme veneilleet paljon. Harva se ilta lähdimme järvelle uistelemaan kuhaa. En tiedä oliko syynä väärä aika, paikka, välineet vai nopeus, mutta yhtään kuhaa ei kesän aikana tullut saaliiksi. Siispä iloitsimme pienemmistäkin saaliista. Kuvan ahven pääsi takaisin järveen kasvamaan. Ehkä ensi kesänä saamme jo jotain kalaa syötäväksi asti. Pääasia taitaa kuitenkin olla hiljaa järvellä lipuminen ja maisemien katselu. On se mukavaa hommaa!

Mökkiruoka. Konstailematonta, täyttävää, usein aika suolaista. Kaveriksi vihreää omasta kasvimaasta. Nautitaan ulkona, ruokajuomana vaikka hyvä olut. Eipä tullut kesällä sisällä syötyä. Eikä usein edes pöydän ääressä. Ruokapaikka oli välillä terassilla, joskus laiturilla. Ilman stressiä ja hössötystä.

Onneksi olimme alkukesästä olleet superahkeria. Sairastupalaisena ei kyllä jaksanut juuri mitään tehdä. Ainut homma kolmen viikon aikana oli maalata nuo ovet keltaiseksi, siihen juuri ja juuri löysin voimia. Nyt meillä on aurinko-ovet, joista olen haaveillut.

Ei se kesä tietysti yhtä linnunlaulua ja leutoja tuulia ollut. Tässä video elokuiselta illalta, kuvasin sen oven raosta. Olimme päättäneet lähteä töiden jälkeen vielä Möksälle iltasaunaan. En ole kyllä tällaisessa myrskynsilmässä vielä Suomessa ollut. Meiltä kaatui lipputanko ja pari puuta. Kaikki naapurimökkiläiset eivät päässeet yhtä vähällä ja puita kaatui myös rakennusten päälle. Sauna jäi väliin, mutta kuuma tuli kyllä. Ainakin miehelle, joka joutui sahaamaan useita tielle kaatuneita puita että pääsimme kotiin. Minulla kastui vaatteet läpimäriksi, kun videon lopussa näkyvä sade heitti ämpärikaupalla vettä päälle. Yhteenlaskettuna lähes saunomiskokemus siis.

Tähän loppuun haluan ehdottomasti vielä lisätä laiturikuvia. Uusi laituri on ollut kesän paras ajanviettopaikka. Useat kirjat on tullut siellä luettua ja on pidetty uimahyppykisat. Istuskeltu vedessä uusilla portailla ja seurailtu vesilintujen elämää, lähdetty veneilemään ja lilluteltu varpaita uteliaiden ahvenien ihmeteltäväksi.

Toivottavasti pääsitte mukanani matkalle kesän tunnelmiin. Nyt kesän voi aistia vain kaihona rinnassa. Toki tässä syksyssäkin on puolensa, kirjoittelen siitä sitten ensi kerralla. Terveisiä Äänekosken Sumiaisista, Rannankylältä, meidän Möksältä!