Mökkeilijän arkea

Ei ole tehnyt mieli Möksälle. Lause, jota en ihan ensimmäisenä uskonut sanovani. Totta se kuitenkin on, oma kotisohva houkuttelee nyt enemmän. Tässäkö se sitten oli, joko palava mökkirakkaus alkaa hiipumaan? Pohdin tätä ihan tosissani, kunnes hoksasin, että syyskuussa mökkeily on lipsahtanut pahasti suorittamisen puolelle. Olemme maalanneet ja siivonneet ja asentaneet niin paljon, että mökkeilystä on kadonnut rentous. Ei ole tehty spontaaneja metsäretkiä tai käyty melomassa. Eipä se sitten ole kummakaan, ettei Möksän kaipuuta ole tullut.

Aloin miettimään sitä, miten paljon kaikenlaisia asioita mökkeilijän velvollisuuksiin kuuluukaan. Jokaisella mökkikaudella on omat työnsä, talvella lämmitykset, avannon teko, lumityöt, keväällä siivoukset ja istutukset. Laiturin lasku järveen. Kesällä kestitään vieraita. Syksyn koittaessa tehdään kevättyöt käänteisessä järjestyksessä. Eipä ihme, että mökkeilyinto voi hukkua, varsinkin, jos ei tuosta kaikesta työstä saa vastineeksi myös niitä mukavia kokemuksia. Toki nautin noista puuhailuistakin, mutta totta tosiaan, ei ole mökkeily laiskan hommaa, pakko se on todeta.

Maalailua

Viimeksi kerroin, että Möksän muutkin rakennukset saisivat pian uutta maalia pintaan. Eräänä syyskuun viikonloppuna tartuimmekin pensseleihin sadekuuroja uhaten, ja saimme vanhan huussin ja aitan maalattua. Nyt täytyy kyllä sanoa, että en ole ihan varma, oliko muutos hyvä. Jotenkin vihreä katto korostuu nyt mustan maalin takia aivan erilailla, ja seuraavaksi tuolle rakennukselle on varmaankin vaihdettava katto. Tätähän se on kun vanhaa remppaa, hommat laajenee. Kiitokset maalausavulle, jäljestä tuli yllättävän hyvä jo ensimmäisellä maalauskerralla, vaikka väri juuri nyt ei oikein istu silmään. Pääasia on nyt kuitenkin se, että vaatteet eivät ole punamullassa jokaisen varastoreissun jälkeen.

Askareiden lomassa on aina ainakin kuvien otamisen ajaksi ehtinyt pysähtyä ihastelemaan syksyn kauneutta. Ruska kestää vain hetken, mutta se hetki on kyllä upea. Niitä kuulaita aamuja sumuisella järvellä vieläkin odotan. Ei kai kaikkea haluamaansa voi saada heti, eihän se silloin tuntuisi miltään. Seuraavan kerran menen Möksälle vasta kun tekee mieli mennä. En siivoamaan, korjaamaan tai asentamaan yhtään mitään.

Terveiset Äänekosken Sumiaisista, Rannankylältä, meidän Möksältä!