Myrävuoren valloitus

Myrävuoren valloitus
Maisemia kevätretkeltä läheisen Myrävuoren päältä.

Maaliskuu vaihtui huhtikuuksi tänä vuonna pääsiäisen tienoilla. Meillä oli pääsiäisenä pitkät vapaat, mutta Möksällä kävimme vain saunomassa. Olin kuitenkin jättänyt ylläpitolämmöt päälle edellisen yöpymisen yhteydessä, joten on huomattavasti mukavampaa odotella saunan lämpeämistä, kun mökissä ei ole kylmempi kuin ulkona. Peruslämpö helpottaa myös extempore mökille lähtöä, jota olin arvellut (lue toivonut), että voisi kasvavan valon määrän myötä tapahtua kevään mittaan enemmänkin. Sähkölaskussahan sen huomaa, tosin siinäkin maksaa siirto ja perusmaksu enemmän kuin itse energian käyttö.

Huhtikuun toisena lauantaina se sitten tuli, extempore-lähtö Möksälle illalla kuuden aikaan. Hyvin ehdittiin vielä saunaan, ihanan valoisat illat. Oli kyllä mukava tulla mökille hetken mielijohteesta, täytyy varmaan miettiä olisiko esimerkiksi ilmalämpöpumppu hyvä ratkaisu peruslämmön ylläpitämisen kannalta jatkossa. Aina vähän kuitenkin jännittää noiden irtopattereiden, joilla meillä asia on tällä hetkellä hoidettu, toimivuus. Illan sää oli kuin kevään ja talven taistelua. Välillä satoi nyrkin kokoisia räntälämpäreitä ja välillä paistoi aurinko. Pakko oli vielä saunatakissa hipsutella ottamaan kuva taivaasta. Kuvassa mielestäni tiivistyy hyvin tuon lauantaisen illan tunnelma.

Kumpi voittaa, valo vai varjo? Kevät vai talvi? Tänä perjantaisena iltana se oli lopulta valo ennen illan tummumista yöksi.

Sunnuntaina heräsimme aamuaurinkoon. Yöunia ei kyllä voi kehua liian kapeassa sängyssämme, nyt on kyllä oikeasti tartuttava tähän asiaan ja käytävä huonekaluostoksilla. Huonotkaan yöunet eivät niin paljoa ärsytä, kun herää Möksän rauhaan. Mies oli kuulemma yöllä herännyt vastapäätä olevalta mökiltä kuuluneeseen bassonjytkeeseen, enteileeköhän tämä sitä mitä kesällä voisi olla luvassa? No, mutta aamulla oli rauha ihmisen juoda kahvinsa hiljaisuudessa. Vielä jäässä olevalla järvellä kaarteli kaksi joutsenta, olisivatko etsineet sulaa.

Kevätretki Myrävuoren huipulle

Ennen puoltapäivää päätimme lähteä kävelylle. Olin jo pitkään halunnut käydä tutkimassa tarkemmin läheistä Myrävuorta. Toki paikka sinänsä oli tuttu, koska mökkimme sijaitsee tosiaan reilun kymmenen kilometrin päässä kodistamme. Ainakaan minä en ollut kuitenkaan koskaan käynyt Myrävuoren päällä.

Mies oli sitä mieltä, että jää kyllä vielä kestää. Varmuuden vuoksi otimme kuitenkin reilun turvavälin ja kävelimme rantoja pitkin. Ainakaan molemmat eivät toivottavasti humpsahda jäihin kerralla. Jäätä pitkin Lapinlahden pohjukkaan ja siitä Myrävuoren juureen oli matkaa noin kaksi kilometriä. Jäätä oli oikein hyvä kävellä, edellisenä iltana satanut räntä oli jäätynyt narskuvaksi kerrokseksi jään päälle. Suksillakin olisi varmasti päässyt. Erilaisten jäällä kulkeneiden eläinten jäljet näkyivät hyvin. Harmi, että minulla ei ole jäljestäjän taitoja; voin vain kertoa, että jäällä oli liikkunut sorkkaeläimiä ja tassueläimiä. Mies bongasi myös joutsenen lentoon lähdostä jääneet jäljet. Rannan pusikosta pyrähti lentoon jokin metsäkanalintu naaras, jota emme sen tarkemmin kerenneet tunnistamaan, sen verran kiire sillä oli päästä mahdollisimman kauan meistä.

Vuoren juurella, tässä vaiheessa ylöspääsy vaikutti vielä hyvin epävarmalta.

Pääsimme Myrävuoren juureen ongelmitta, mutta seinämä näytti kyllä sen verran jyrkältä, että ihan varma ei voinut olla vuoren päälle pääsystä. Päätimme kuitenkin yrittää. Sykkeet kävivät kyllä välillä melko korkealla, ihan siksi että saattoi vähän pelottaa. Myöhemmin keväällä en olisi kyllä tuohon yritykseen lähtenyt, koska kallionkolot näyttivät hyvinkin siltä, että siellä voisi majailla, jos jonkinlaista eläintä ja luikeroa. Se olisi jo liian jännittävää.

Mies meni edellä, minä perässä ja kyllä me sitten sinne vuoren päälle kiivettiin. Kumpparit eivät olleet ehkä paras kenkävalinta näin jälkikäteen ajateltuna. Kaikki kiipeäminen ja jännitys oli kyllä vaivan arvoista, vuoren päältä avautuivat mahtavat maisemat. Ihastelimme näkymiä käppyräisten ikimäntyjen väleistä. Lopulta kävelimme alas metsän läpi vuoren loivempaa rinnettä seuraillen. Ongelmia tuotti upottava hanki, ja mies päätyi lopulta kierimään rinnettä alas. Siinäpä jälki-experteille tulkittavaa. Takaisin Möksälle kävelimme teitä pitkin, kokonaisuudessaan lenkki oli noin kahdeksan kilometriä pitkä

Puolivälin etappi. Minne menetkään, minä seuraan. Mutta sillä tavalla hyvällä tavalla.. 😀

Googlailin jälkikäteen tietoja Myrävuoresta, ja ympäristö.fi sivustolta löysinkin tarkempaa tietoa. Kiipeämällämme jyrkänteellä on korkeutta viisikymmentä metriä ja alue onkin luokiteltu maisemallisesti hyvin merkittäväksi. Ehkä kuitenkin kiipeämme sinne vielä sulan veden aikaankin, näkymät ovat varmasti silloin taas ihan erilaiset.

Näkymä alaspäin Myrävuoren päältä. Pakko oli etsiä loivempi kohta alas laskeutumiselle.

Palattuamme nälkä oli jo melkoinen, nuudelit hautumaan ja mikro lämmittämään eineksiä. Milloinkahan saamme tämän ruoanlaiton paremmalle tolalle? Noh, nälkä siirtyi ja se on tärkeintä. Pienet päiväunet ennen päiväsaunaa ja ehkäpä jo viimeisiä avantopulahduksia, ja pikaloma Möksällä tuli taas päätökseen.

Terveiset Äänekosken Sumiaisista, Rannankylältä, meidän Möksältä!

2 Kommentit tuotteelle “Myrävuoren valloitus

  1. ”Joo,tässä on isäntä pyörähtäny pari kertaa selän kautta ympäri”😄😄 J parka!
    Hieno paikka! Tahtoo käydä! Mutta elkää enää sinne jäälle menkö!😁

    • Juu nyt ei kyllä enää jäälle uskalla, varmaan tällä viikolla sulaa. <3 Täytyy käydä retkeilemässä sitten! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*