Osuus yhteisiin vesialueisiin

Osuus yhteisiin vesialueisiin

Koin haastavaksi selvitellä viime kesänä, mitä ihmettä tarkoittaa kiinteistörekisteriotteessa luetellut osuudet yhteisistä vesialueista. Päätinkin sen vuoksi ottaa nyt asiasta perusteellisesti selvää. Tässä siis tiukkaa faktaa itseäni ja muita aiheeseen aiemmin vihkiytymättömiä varten.

Vastuullinen vesien omistus -esitteessä kerrotaan, että vesialueetkin omistaa joku. Se joku on nimenomaan henkilö, jolle kiinteistörekisterin mukaan kuuluu osuus vesialueeseen. Tässähän ollaan sitten vesialueen osaomistajia. Mahtavaa, ajattelen. Vesi on minulle elementtinä niin kovin rakas. Mitenkään uniikki tämä asema ei kuitenkaan ole, vesialueiden omistajia on Suomessa yli kolme miljoonaa. Vesialueen asioista päätetään osakaskunnissa, jota säätelee yhteisaluelaki. Mutta mitä ihmettä näihin osuuksiin sitten kuuluu? Jokamiehen oikeuksillahan on jo vaikka mitä oikeuksia vesialueiden käyttöön.

Suomessa on voimassa jokamiehen oikeudet. Niiden puitteissa jokaisella on oikeus liikkua ja virkistyä myös vesillä – luontoa vahingoittamatta. Vesillä jokamiehen oikeuksiin kuuluu veneily, uiminen ja jäällä kulkeminen. Onkiminen ja pilkkiminen on sallittu muilla paitsi rajoitetuilla vesialueilla. Rajoitetut alueet voi tarkistaa kalastusrajoitus.fi sivustolta. (Lähde: https://www.luontoon.fi/jokamiehenoikeudet) Muu kuin ongella tai pilkillä kalastus onkin sitten kinkkisempi juttu.

Vastuullinen vesien omistus -esitteen (joka löytyy täältä: https://ahven.net/wp-content/uploads/2018/11/Vastuullinen-vesienomistus_netti.pdf) mukaan osuus oikeuttaa laajaan oikeuteen vesialueen käytössä. Tähän kuuluu mm. kalastusoikeus ja oikeus osallistua vesialuetta koskevaan päätöksentekoon. Omaa päätösoikeutta voi käyttää osallistumalla osakaskunnan kokouksiin. Entä sitten se kalastusoikeus? Kalastusoikeus ei vielä oikein sanana tarkoita mitään – jokamiehen oikeuksilla saa pilkkiä ja onkia. Se tarkoitetaanko tässä uistelua, virvelöintiä, verkolla tai katiskalla kalastamista jää epäselväksi samoin kuin se, tarvitseeko osakas lisäksi kalastusluvan?

On muistettava, että vieheellä tai pyydyksillä kalastettaessa on lain mukaan jokaisen 18-64 -vuotiaan vesialueen omistusoikeuksista riippumatta maksettava kalastonhoitomaksu. Tuo maksu menee hyvään tarkoitukseen, eli kalavesien ja kantojen hoitamiseen. Sen lisäksi eri osakaskuntien alueilla on lisäksi maksuja erilaisille pyydyksille ja vieheille. Osakaskunta päättää mahdollisista maksuista ja siitä, miten oikeus kalastaa pitää merkitä pyydyksiin. Maksut voivat olla edullisempia osakaskunnan jäsenille. Esimerkiksi meidän osakaskunnassa vieheellä tai katiskalla kalastamisesta ei peritä maksua jäseniltä. Katiskassa pitää kuitenkin olla merkittynä kalastajan yhteystiedot. Erilaiset pyydykset kuluttavat erimäärän pyydysyksikköjä. Jos alueelle olevia pyydysyksikköjä jää osakkailta lunastamatta, niistä voidaan myöntää kalastuslupia vapaa-ajan tai kaupalliseen kalastukseen.

Meidän mökkikiinteistöön kuuluu osuuksia neljään vesialueeseen: Syvälahti-Pynnonsaaren osakaskuntaan, Kangaslampeen, Pernalampeen sekä Mäkilampeen ja Harjulampiin. Näistä ensiksi mainittu ja suurin kuuluu Keiteleen kalatalousalueeseen.

Keiteleen kalatalousalue

Keiteleen kalatalousalueen eteläosa.

Keiteleen kalatalousalue sijaitsee Kymijoen vesistössä ja muodostuu Keitelejärvestä ja siihen laskevien vesistöjen valuma-alueesta. Kotipaikka on Viitasaari. Keiteleen kalatalousalueeseen kuuluu n. 80 osakaskuntaa, jotka yhdessä omistavat lähes koko vesialueen. Koko vesialueen pinta-ala on noin 609 km2 ja josta ylä- keski- ja ala-Keiteleen pinta-ala noin 494 km2.

Ajatella, minulla on osuus tuohon valtavaan ja kauniiseen vesialueeseen. Piskuisen pieni osuus, mutta kuitenkin. Oma lähtökohta selvitystyölle oli aluksi, mitä oikeuksia minulle kuuluu. Kun nyt luen enemmän vesialueen omistuksesta, alan ymmärtää, että itseasiassa oikeuksien sijaan onkin enemmän vastuita.

Kalastusalueiden toimintaa säätelee kalastuslaki, joka edellyttää esimerkiksi tekemään alueen käyttö- ja hoitosuunnitelman. Tuo suunnitelma on ainakin minusta todella mielenkiintoista luettavaa, mutta en sitä nyt ala kuitenkaan tähän referoimaan. Lisätietoa asiasta sitä janoaville löytyy Keiteleen kalatalousalueen kotisivulta osoitteesta: https://keiteleenkta.fi/ . Tuolta on myös napattu faktat kalanhoitoalueesta tähän artikkeliin. Osakaskunnilla on vastuu vesialueiden ja kalakantojen hoitamisesta yhdessä koko kalatalousalueen kanssa.

Keiteleen kalatalousalueen kokouksissa päätetään, miten vesistöä ja sen kalakantoja tulisi hoitaa. Istutetaanko kaloja, jos istutetaan, minkä verran ja mitä lajia. Seurataan kalakantoja kirjanpitokalastuksia tekemällä. Päätetään vastuista, jotka kuuluvat osakaskunnille. Sovitaan kalastuslupien myymisestä ja niiden käytön valvonnasta. Tehdään selvityksiä vesistön olosuhteista. Tämähän on tärkeää suunnitelmallista työtä vesistön ja kalakantojen hyväksi, luonnon suojelemiseksi.

Syvälahti-Pynnonsaaren osakaskunta

Keiteleen kalatalousalue, johon Syvälahti-Pynnönsaaren osakaskuntakin siis kuuluu, oli perustanut oman kotisivun jokaiselle osakaskunnalle. Sieltä löytyikin tarkemmat säännöt kalastamiseen. Erilaisille kalastusvälineille oli määritelty pyydysyksiköt. Esimerkiksi kolmenkymmenen metrin verkolla kalastamiseen tarvitaan yksi kolmen euron arvoinen merkki. Merkit tulee asettaa pyydykseen pinnalla olevaan kohoon, ja pyydykset pitää lisäksi merkitä 1.5 metriä korkealla lippusalolla. Kalastusoikeuden osakaskunnan alueella voi halutessaan luovuttaa toiselle henkilölle, mutta tästä on tehtävä kirjallinen ilmoitus osakaskunnalle.

Täytyy muistaa, että internetissä oleva tieto voi joskus jäädä päivittämättä. Siksi minäkin laitoin vielä sähköpostia osakaskunnan puheenjohtajalle, jolta sain ajantasaiset ohjeet ja hinnat meidän osuuskunnan alueella toimimiseen. Suosittelen googlailemaan oman osakaskunnan nimellä lisätietoja siitä, mitä juuri omalla alueella kalastusoikeus tarkoittaa. Yllätyksekseni sivulla kerrottiin myös oikeuksista metsästää vesilintuja osakaskunnan alueella, joten tämä kannattaa selvittää, mikäli metsälle mielii.

Salaperäiset lammet

Lampien osalta tutkivan journalistin työni ei sitten ollutkaan yhtä yksinkertaista – google ilmoitti jokaisella rekisterinumerolla ja lammen nimellä, että hakusi ei vastaa yhtään sivua. Päätin kokeilla onneani paikkakunnan ja lammen nimellä.

Pernalampi sijaitseekin haun mukaan Laukaassa. Kangaslampi olisi Äänekoskella, Kevätlahdessa. Mäkilampia löytyi kolme pelkästään Äänekoskelta, Harjulampia taas ei yhtään. Googleen ei voi selvästikään tässä lampiasiassa luottaa. Huokaus, omistan siis osuuden vesialueisiin, joiden sijainnista minulla ei ole hajuakaan. Kylläpä ärsyttää. Halusin tietää lampien sijainnit siksi että haluaisin käydä katsomassa niitä. Mahtava syy retkiseikkailulle! En ole valmis luovuttamaan.

Menin suoraan maanmittauslaitoksen kotisivulle. Aikani selailtuani löysin selvitä kiinteistötunnus -haun. päätin kokeilla kepillä jäätä. Kirjoitin hakuun vesialueen rekisterinumeron, ja haussa löytyi rumpujen pärinää Kangaslampi Äänekoskelta. Bingo! Kaikkien lampien sijainti löytyi rekisterinumerolla. Voi tätä riemua, nyt tekemään retkisuunnitelmia. Osa lammista, Pernalampi ja Kangaslampi vaikuttavat siltä, että melomista kohteeseenkin voisi kokeilla isommalta Vihijärveltä. Kerron myöhemmin, miten retket sujuivat.

Mutta nyt vielä niihin vesialueiden oikeuksiin, mitä ne lampien osalta tarkoittavat? Mikäli lammen rannalla on asutusta, ei minulla ole lupa mennä liian lähelle. Vesialueelle pääsy kuitenkin tulee onnistua, joten mikäli muuta tapaa päästä rantaan ei olisi, pitäisi asiasta keskustella maanomistajan kanssa.

Uskallan arvata, että minulla on lupa kalastaa muillakin välineillä kuin ongella tai pilkillä noilla lammilla. Taidanpa jättää oikeuden kuitenkin käyttämättä ja keskittyä nauttimaan vesialueosuuksistani retkeilyn merkeissä.

Terveiset Äänekosken Sumiaisista, Rannankylältä, meidän Möksältä!

4 Kommentit tuotteelle “Osuus yhteisiin vesialueisiin

  1. Yksi asia jää kyllä mietityttämään, kun kiinteistörekisteriin merkitylle tilalle on laskettu ja merkitty osuudet yhteisiin vesialueisiin jotka joku henkilö omistaa, niin siirtyykö omistus yhteisiin vesialueisiin perintönä vai täytyykö omistuksen vaihdosta olla kauppakirja ja lainhuuto että omistus säilyy suvussa, vai mitenkä asia oikein on kun tuosta tuntuu olevan eri käsityksiä, lakia myöten?

    • Minulla ei tuosta perimisestä ole tarkkaa tietoa myöskään. Äkkiseltään tuntuisi, että koska oikeudet ja rasitteet (tieoikeus, vesialueoikeudet, jne.) tosiaan siirtyvät kiinteistörekisteriotteen mukaisesti kaupan mukana, samoin olisi myös periessä tai perikunnan kiinteistöä eteenpäin myydessä. Eli kiinteistörekisteriin merkityt oikeudet siirtyvät uudelle omistajalle, vaikka niitä ei erikseen kauppakirjassa mainitakaan. Jos taas ei haluttaisi, että oikeudet siirtyvät olisi tästä varmasti erikseen mainittava kauppakirjassa, liekö mahdollista? Varmaan suoraan virastosta kysymällä selviää ihan tarkka vastauskin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*