Pientä puuhastelua joulua odotellessa

Pientä puuhastelua joulua odotellessa

Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, ajattelin vaihtaa kiuaskivet parempien löylyjen toivossa. Kun sitten paikallisessa kauppaliikkeessä huomasin että kiuaskiviä sai kaksi pakettia kympillä oli se jo niin vahvaa johdatusta että kivet oli ostettava. Samaan hintaan sain vielä kivien kuljetuksen kärryllä autoon asti, joissakin paikoissa on vaan astetta parempi palvelu.

Sää oli muuttunut kylmempään suuntaan ja vaikka lunta ei edelleenkään juurikaan ollut, ilma oli pakkasen puolella. Suuntasin mökille tällä kertaa yksin, tarkoituksena lämmittää saunaa sen verran, että saisin pestyä lauteet. Tätä hommaa olin siirtänyt jo muutamaan otteeseen, mutta nyt kun olimme jo useamman kerran saunoneet olivat lauteet sen tarpeessa. Olin siis ostanut uudet kiuaskivet ja ajattelin että samalla reissullahan nekin vaihtaa.

Vanhat kiuaskivet, olikin ne jo vaihdon tarpeessa.

Yleensä suunnittelen ja otan asioista selvää etukäteen, mutta tällä kertaa päätös mökille lähdöstä tuli niin nopeasti että suunnitteluun ei ollut aikaa. Ehkä virhe. Kärräsin kivet saunalle kottikärryllä auton peräkontista, ja olin jo alkamassa latomaan vanhoja kiviä pois kiukaasta, kun päätin sitten kuitenkin googlettaa kivienvaihto-ohjeita. Onneksi näin tein, muuten olisi kyllä mennyt vikaan. Kivien poistamisen olisin ihan itsekin osannut, mutta en tiennyt, että kivet on syytä pestä ennen niiden kiukaaseen latomista. Kivissä saattaa olla hienoa kivipölyä, joka leviää saunaan kun löylyä heitetään kiukaalle. Okei, eli kivien pesulle mars.

Kivien pesua ja valikointia.

Järvi oli pakkasesta johtuen mallia jäässä, joten kirves käteen ja reikää hakkaamaan. On varmaan sanomattakin selvää, että vesi oli kylmää. Kun pesin kiviä, niiden pintaan muodostui hento jääkerros. Ohjeessa kerrottiin, että kivet kannattaa latoa järjestyksessä niin, että isoimmat kivet tulevat kiukaan alaosaan, keskikokoiset keskelle ja pienet päälle. Tähänkin on varmaan eri koulukuntia, mutta minusta tämä kuulosti järkevältä. Onneksi olin ostanut kaksi pakettia kiviä, niin oli mistä valikoida oikean kokoisia. Lopputulos näytti ainakin minusta hyvältä, pääsin viimein lauteiden pesuun. Lopulta illalla kelpasi sen paremman puoliskonkin tulla nautiskelemaan saunasta työpäivän päätteeksi. Ja ai niin, minusta ainakin tuntui, että löylyä saatiin paremmin.

Uudet kivet paikallaan ja kius lämmitystä vaille valmis,

Joulusuunnitelmia

En ole koskaan ollut niin sanotusti jouluihminen. Ajatus joulusta Möksallä tuntuu kuitenkin kutsuvalta. Olin pikkuhiljaa kärrännyt mökille kaikenlaista koristetta ja jopa ostanut uusia jouluvaloja. Miksihän muuten lämmin valkoinen on välillä kirkas ja välillä tunnelmallinen? Tosi vaikea osua oikeaan. Pihakuuseen ostamani valot ei ole minusta tunnelmalliset, katso vaikka kuvasta alla.

Edessä lämpimän valkoiset valot saunalla, takana lämpimän valkoiset jouluvalot kuusessa. Huomaatko eron?

Jouluviikkoa edeltävänä viikonloppuna menimme mökille yöksi. Saunoimme, mutta tällä kertaa ei luvassa ei ollut paljun lämpöä, vaan jäiden tultua päätimme kokeilla avantoa. Tikkaita meillä ei tietenkään ollut, joten isäntä viritteli ihan tavalliset tikkaat pystyyn avantoon. Minä somistin ne vielä patterikäyttöisillä jouluvaloilla, jotta avantoon näkisi mennä Kaikki meni aluksi hyvin, kävimme avannossa saunasta useampaan otteeseen. Lopulta sitten kävi niin, että kun olin laskeutumassa avantoon tikkaat alkoivat nousta veden nosteen johdosta ylöspäin, ja minä rojahdin rähmälleni niiden päälle. Onneksi ei käynyt pahemmin, selvisin mustelmalla sääressä. Avanto-olosuhteita olisi parannettava jatkossa, sillä sen verran rento olo saunan ja avannon yhdistelmästä jäi.

Ensimmäinen avantoviritelmä, kaunis mutta petollinen.

Seuraavan aamuna lähdimme kävelylle lähimetsään. Hakkuuaukealla kasvoi valtavan kokoisia haapoja. Melkein jokaisessa niistä koputteli tikka. Kävelimme metsän läpi kohti tietä, jonka tiesimme johtavan järven rantaan. Kävelisimme sitten jäätä pitkin kotiin. Ihmettelimme mitä roskia hangelle oli tippunut, kun ei aukealla juuri puitakaan ollut. Katsoin tarkemmin mustaa täplää, ja iiiik, se liikkui. Kyllä tuli laitettua töppöstä toisen eteen, sillä oletimme, että otukset ovat lintukirppuja ja ne ryökäleet purevat kipeästi. Ötököitä ei ollut siis yksi tai kaksi, vaan tuhansia isolla alueella. Myöhemmin googlettelin asiaa ja selvisi, että ne olivatkin melko varmasti harmittomia hyppyhäntäisiä. Silti ajatus kutittaa vieläkin. Kuvia en näistä jäänyt ottamaan. Pääsimme järven rantaan ja köpöttelimme hyvin varovasti jään reunaa kotiin. Välillä ritisi siihen malliin, että aikalailla jännitti. Kunpa jää vahvistuisi pian, ulkoilureittimahdollisuudet nimittäin laajenisivat sen myötä huomattavasti.

Siinä on tikalla koputettavaa.
Paljon keskemmäksi ei kyllä uskaltanut mennä.

Kävelyltä palattua lämmitimme vielä saunan, ja kiukaan lasiseen luukkuun muodostui kuva. Meidän mielestä se muistutti naishahmoa, minusta vanhaa huivipäistä, miehen mielestä nuorta pitkähiuksista. Mitä sinä näet?

Onkohan meillä liian vilkas mielikuvitus..?

Jätimme lähtiessä Möksälle lämmöt päälle, sillä jouluviikolla oli toiveissa viettää siellä enemmänkin aikaa. Terveiset Äänekosken Sumiaisista, Rannankylältä, meidän Möksältä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*