Pintaremonttipaniikki

Pintaremonttipaniikki

Tiedättekö, kun tulee sellainen ajatus, että minäpä nopsaa teen tämän? Siihen sisältyy yleensä melkoista aikatauluoptimismia ja toisaalta käsillä olevan tehtävän aliarviointia. Näin myös tällä kertaa.

Ilma on ollut kauniin aurinkoinen jo viikon verran ja olimmekin suunnitelleet viikonlopulle jos jonkinlaista pientä ulkoremppaa. Tiistai iltana katselin sääennustetta, siellä luvattiin lauantaille ja sunnuntaille räntäsadetta. Pieni paniikki hiipi mieleeni. Näin jälkikäteen ajateltuna, miksi ihmeessä? Kauniita aurinkoisia päiviä kaikkien tilastojen mukaan on kyllä vielä tulossa tänä keväänä. Jostain syystä takaraivossa jyskytti nyt ajatus siitä, että ne suunnitellut työt olisi tehtävä ennen sateita. En aina edes itse ymmärrä itseäni.

Keskiviikkona töiden jälkeen suuntana olikin rautakauppa. Oli niin kiire, että ostoslistakin unohtui autoon. Etsin käsiini ensimmäisen myyjältä vaikuttavan henkilön ja sain hänelle selitettyä mitä kaikkea nyt olisi tehtävä ja mitä kaikkea niiden asioiden tekemiseen tarvitsee. Lopulta hän sai viimein sen verran sanottua, että on myyntiedustaja ja voi toki neuvoa, mutta ne neuvot eivät sitten välttämättä ole päteviä. Hän kun vielä edusti ihan eri tuoteryhmän tuotteita. Noh, olen minä joskus pahemminkin noloillut, valitettavasti. Oikea myyjä löytyi lopulta ja hänen avullaan ihan summassa ilman neliömääriä tai etukäteistutkimista valitsin pari purnukkaa ja pensselin. Kun poistuin rautakaupasta, se sama myyntiedustaja oli esittelemässä parrakkaalle miehelle moottorisahaa, vaikka ei niitäkään edustanut. Myyntiedustajan työ on varmaan melko vaiherikasta.

Lauteiden tekohengitys

Kävin nopeasti kotona syömässä ja vaihtamassa remppavaatteet sekä hakemassa vähän työkaluja, summassa tietenkin sillä en niin tarkkaan jaksanut miettiä mitä kaikkea tarvitsen. Kun sitten Toyota Yariksellani pöröttelin soratietä Möksälle Beats & Stylessin Dynamiten tahdissa jammaillen, oli mieliala korkealla. Laitan saunaan tulet, teen työt ja saunon sitten oikein rauhassa. Koko hommaan menee ehkä pari tuntia. Ihana keväinen ilta Möksällä.

Kohta yksi onnistui hyvin, saunan pesään sain tulet. Seuraavaksi oli vuorossa lauteiden kunnostus. Lauteet ovat vanhat ja tummuneet, mikä sinänsä ei haittaa, niissä on tunnelmaa. Se taas haittaa, että edellisen asukkaan lempi-istumapaikan tunnistaa hajusta. Pyllyhiki on päässyt pinttymään käsittelemättömiin lauteisiin pahemman kerran. Lauteiden vaihtaminen on varmaan ajankohtaista, mutta nyt ajattelin antaa niille pientä elvytystä hiomisen ja käsittelyn muodossa. Pelkkä pesu ei nimittäin hajulle tehnyt mitään. Siitäpä se sitten alkoikin, maksimaalinen säätäminen. Hioin lauteet, ja oikein yllätyin siitä, miten paljon niistä lähti huonoa pintaa pois. Imuroin ja pyyhin hiontapölyt, ja totesin että toinen hionta kerta on paikallaan. Toinen imurointi ja pyyhintä sai luvan riittää ajan rajallisuuden vuoksi.

Lauteet ennen hiomista ja käsittelyä.

Sittenpä laudevahaa pintaan. Olen aiemmin käyttänyt parafiiniöljyä lauteille, mutta koska en pidä sen tuoksusta päädyin kokeilemaan tuota kirkasta laudevahaa. Kirkasta siksi että tiedossa on jo ensimmäinen remottikohde, se tulee olemaan sauna. Ei siis ollut järkevää vielä päättää mahdollisia uusia värejä tai tehdä muutakaan radikaalia. En pitänyt tuotteesta. Maitomainen vaha levitetään sienellä, mutta purkin suu on niin pieni, että tuotetta on vaikea ottaa sieneen. Lisäksi en hoksannut, että käsineet olisivat olleet tarpeelliset. Kynsissäni on edelleen vahapinta. Noh, tulipahan tehtyä totesin ja otin ”jälkeen kuvan” jota on vaikea erottaa ”ennen kuvasta”.

Lauteet jälkeen, merkittävä ero, siis merkittävä.

Laiturin käsittely

Kello kertoi, että olin jo pahasti jäljessä itselleni asettamasta mahdottomasta aikataulusta. Kiire yltyi. Kahdesta tunnista oli enää puoli tuntia jäljellä ja toinen työ kokonaan tekemättä. Olin ostanut vesiohenteista terassiöljyä. Ajattelin että se olisi ekologisempaa, mutta en tietenkään ehtinyt asiaa tarkistamaan, eli tosiasiassa en tiedä onko näin. Koska aurinko alkoi olla melko matalalla, totesin että hiomista ei varmaan tarvitse tehdä, harjaus katuharjalla ja väriä pintaan.

Alkoi epätoivoinen taistelu aikaa vastaan. Sudin kuin vimmattu tikkuista laituria ja jälki olikin sen mukaista. Kun lopulta katselin laikukasta laituriamme, mietin että miksi? Mitä tämä hullutus ja kiire kumpusi? Päätin, että seuraavalla kerralla kun vastaavat oireet iskevät, en anna kiireen ottaa valtaa. Siitä ei tule kuin sutta ja sekundaa. Hukkaan heitettyä aikaa ja rahaa.

Laiturin käsitteyä laskevan auringon valossa.

Ei onneksi ole asiaa, mitä mökkisauna ja pulahdus järveen ei parantaisi. Ja jos jotain hyvää, niin lauteet eivät enää haisseet. Kiire valui pois lempeiden löylyjen myötä. Tulkoon räntää viikonloppuna, ei se tänne saunaan sada. Uimaan pääsee kyllä laikukkaaltakin laiturilta.

Täytyy vielä kertoa kotimatkasta. Illan kruunasi tien yli juossut hahmo, mietin että mahtavaa, mikähän pienpedon pääsen näkemään, kun otus pysähtyi tienpenkkaan. Hiljensin ja huomasin, että musta kissahan se siellä. Ei voinut kuin nauraa, sillä tämä oli oivallinen ja osuva päätös tälle illalle. Musta kissa juoksi tien yli. Kumosin sen tuoman epäonnen sylkemällä kolme kertaa vasemman olan yli, ja ajelin kotiin nukkumaan.

Terveiset Äänekosken Sumiaisista, Rannankylältä, meidän Möksältä!

2 Kommentit tuotteelle “Pintaremonttipaniikki

  1. 😄 ihana Mervi❤️ ja kamala pyllyhiki!😄
    Edelleen syljen minäkin, vaikka kyseessä olisi muunkin värinen kisu, hyvin on toiminut😄

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*