Summa summarum

Summa summarum
Kesän viimeisiä veneilyjä. Järvellä ja järvessä on vietetty tänä kesänä paljon aikaa.

Elokuu alkaa vaihtua syyskuuksi. Kesämökkeilijät alkavat valmistautua kauden loppumiseen. Kuivat ruoka-aineet viedään mökeiltä pois, mietitään parhaita tapoja estää jyrsijävahinkoja, ehkä jo nostetaan laiturikin rantaan. Meille ja monelle muulle ympäri vuoden mökkeilevälle tämä on kuitenkin taas uuden ja erilaisen mökkikauden alku.

Ennen tulevan syksyn suunnitelmia haluan kuitenkin kirjoittaa vielä menneestä kesästä. Keväällä mietin, millaista kesämökkeily tulisi olemaan. Yllätyin lisääntyneistä äänistä, joihin sitten kesän aikana totuin. Pelkäsin hyttyskesästä tulevan runsas ja sellainen se tottavie olikin. Olin melko varma, että Suomen kesä on tavanomaisen viileä, mutta aina vain jatkuvat helteet sulattivat tuon luulon jo alkukesästä. Mökkikesä antoi paljon ja olen varma, että tulen muistelemaan noita hetkiä talven aikana usein. Lempipaikaksi kesällä muodostui laituri. Ensi kesälle onkin jo laiturin laajennus suunnitteilla.

Minut on yllättänyt se, kuinka nopeasti kesä vilahti ohi. Alkukesän paineet ja mökkihäpeä vaihtuivat viimeistään heinäkuussa rennoksi nautiskeluksi. Vieraita kävi, osa tykkäsi, osa ei. Ja se on ihan ok. Möksä on sellainen kuin se on. Siellä joko viihtyy tai on viihtymättä. Helteessä päivät puuroutuivat toisiinsa ja (murhuri)kirjoja luin ainakin yhden kirjastonhyllyllisen verran. Kesä maistui uusille perunoille ja jääteelle. Juoksulenkeillä vauhdittajana toimivat metsätien laitojen puskista kimppuun hyökkäävät hyttyset. Kaikkea suunniteltua ei ehditty tehdä, esimerkiksi kalastus jäi melko vähiin. Ehkä sitten ensi kesänä.

Vanhan Möksän mustat vaatteet

Kuumuus verotti hieman kesän touhuilua, ei vain jaksanut tehdä mitään. Työlistalla oli Möksän ja muiden pihapiirin rakennusten maalausta, mutta siihen oli liian kuumaa ja kosteaa. Nyt elokuun lopussa vasta yksi rakennus on maalattu valmiiksi. Olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen, huolellisemmalla pensselin käytöllä ja toisella maalauskerralla läikikkyyskin tasoittui. Nyt Möksä on sen värinen, kun sen minusta kuuluukin olla, musta. Plussaa on myös se, että pääsemme eroon kaiken sotkevasta punamullasta.

Muuten ei oo väliä, kunhan on musta.

Syksyn odotusta

En ole ikinä odottanut syksyä yhtä paljon kuin tänä vuonna. Siihen on muutamia syitä, jotka kaikki liittyvät Möksään. Kuten kerroin ihan ensimmäisessä kirjoituksessa, meidän mökkikaupat eivät menneet ihan niin kuin elokuvissa. Kiemurtelin tuskaisena mökkikuumeessani parin kuukauden ajan, kun kaupanteko aina vain viivästyi ja viivästyi. Viime syksynä oli aivan mahtavia kuulaita syyspäiviä. Ruskan värit heijastuivat järven pintaan aamun usvan hälvettyä. Minä halusin mökille. Koko sielustani halusin. Viimein, kun nimet olivat papereissa ja Möksän avaimet kädessä, oli syksy jo lopuillaan ja marraskuun räntäsateet alkaneet. Siitä huolimatta aloitimme mökkeilyn heti ja kyllä siitä onkin hyviä muistoja. Sisimpään jäi kuitenkin kalvamaan odotus. Mökkisyksyn odotus.

Loppujen lopuksi, summa summarum, täytyy todeta, että kaikki kaudet Möksällä ovat tähän mennessä olleet ihania, vaikka eivät välttämättä aivan sitä, mitä mökkiä hankkiessa toivoin. Talvi, kevät ja kesä on jo koettu. Tervetuloa syksy, mukava nähdä mitä sinulla on tarjota!

Syksyn merkkejä on jo luonnossa.

Terveiset Äänekosken Sumiaisista, Rannankylältä, meidän Möksältä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*