Valoa kohti

Valoa kohti
Ihan parhaat mökkikengät!

Helmikuu on jo puolessa, valon määrä lisääntyy päivä päivältä. Möksä veti taas puoleensa ja menimmekin sinne jo perjantai-iltana, kun harrastuksista ehdimme. Mies oli käynyt töistä päästyään auraamassa tien ja laittamassa lämmöt päälle. Kun viimein ehdin itse mökille puoli yhdeksän aikoihin, hän oli myös tehnyt lumityöt, lämmittänyt saunan ja hakannut avannon auki. Nyt meni hyvin sukupuoliroolien mukaisesti tämä mökille lähtö, kun minä toin mukanani viikonlopun ruoat. Muuten meillä ei kyllä ole naisten ja miesten hommia, vaan se tekee kumpi parhaiten taitaa tai ehtii.

Hiihtelin ja katselin maisemia. Tuo ura mikä lumessa erottuu on minkin (tai mikä rantojen kulkija onkaan) jälki.

Lauantai-aamuna minä nautin kiireettömyydestä, kun mies lähti kelkkailemaan kavereidensa kanssa. Kiireettömyys tulikin tarpeen, sillä yöunet olivat melko katkonaiset. Kotona meillä on 160 cm leveä sänky, Möksällä taas 120 cm leveä. Kumpikaan ei oikein osaa kapeassa sängyssä nukkua, joten yöllä heräillään vuorotellen siihen, kun toinen kääntyy. Tarvitsen paljon omaa aikaa ja minusta on mukavaa olla ihan vain hiljaa. Pikkulinnut ovat alkaneet laulaa aamuisin, lauantaina-aamuna kuulin minulle uuden, kauniin sävelmän ja vaikka kuinka yritin laulajaa etsiä katseellani, en sitä paikantanut. Muutenkaan en ole vielä Möksällä törmännyt muihin eläimiin kuin naapurin valtavaan koiraan. Erilaisia merkkejä muusta asutuksesta on kyllä löytynyt.

Muidenkin koti

Me siis vierailemme Möksällä, mutta on siellä ihan vakituisiakin asukkeja. Joku jyrsijä vipeltää välikatolla, mökissä sisällä se ei ole ainakaan jäljistä päätellen vielä rohjennut käymään. Pihalla voi kuulla kaunista pikkulintujen laulua, ja silloin tällöin korppien raakkuvan äänen. Rantaa pitkin kulkee joku tyyppi, ehkä minkki. Sen jäljet erottuvat lumessa, samoin kuin jänisten ja rusakoiden jäljet. Odotan kesää, jolloin tarkenee istua pihalla ihan hipi hiljaa pidempiä aikoja, ehkä saan myös näköhavaintoja Möksän asukeista.

Möksän pihapiirissa on paljon linnunpönttöjä, ainakin neljä olen jo löytänyt. Kun kevättalvi tästä vähän etenee, ajattelin huoltaa niitä kesän asukkeja varten. Pitäähän luonnon omien hyttysloukuttajien kotien olla priimakunnossa, jotta jaksavat napsia inisijöitä.

Yksi Möksän muiden asukeiden kodeista. Hyvin nämä maastoutuu, löydänköhän kaikki.

Joku lintu oli tehnyt kotinsa vanhaan katiskaan, joka riippuu aitan seinällä. Olen aina ollut hieman huolissani siitä, miten ihmiset säilyttävät katiskoita ja verkkoja niin, että niihin voivat luonnon eläimet sotkeentua. Paraskin puhuja, kun omalla seinällä riippuu katiska. Tämä kyseinen siivekäs oli kuitenkin valinnut katiskan kodikseen, ja onhan siellä toisaalta varmaan aika turvallista olla. Uskaltaakohan pesän poistaa, ja katiskan varastoida, vai pesivätkö linnut samassa pesässä useampana kesänä? Täytyy tutkia asiaa.

Onko tämä koti nyt sitten tyyliltään modernia designia? Saas nähdä näyttäytyykö hipsterilintu.

Lauantaina hiihtelin tunnin verran pitkin poikin, välillä pysähdellen kuuntelemaan ja katselemaan. Matkaa kertyi kokonaiset kaksi kilometriä, joten taisi olla enemmän sitä kuuntelua ja katselua. Ruoaksi savustin kirjolohta ja laitoin lohkoperunat uuniin, helppoa mökkiruokaa. Mieskin ilmaantui ruoka-aikaan Möksälle. Sähkö-savustin on melko idioottivarma kalan kypsennyksessä. Illalla saunasimme ja kävimme avannossa, uni tuli melko aikaisin.

Ei sen aina tarvitse niin monimutkaista olla, savulohta ja lohkoja, oli hyvää!

Ystäväni kuu

Sunnuntaina oli ystävänpäivä. Ystävät ovat tärkeitä, mutta jostain syystä olen erittäin huono soittamaan tai muutenkaan pitämään yhteyttä heihin, vaikka minulla on usein ikävä. Muutin Keski-Suomeen muutamia vuosia sitten, suurin osa ystävistäni asuu ympäri Suomea, näen heitä aivan liian harvoin. Kun mieskin sitten lähti kotiin aamupäivästä, vietin ystävänpäivää yksin. Minulla ei ollut kotiin kiirettä, halusin olla koko viikonlopun Möksällä, kun siellä nyt kerran oli lämmitetty. Puutilanne alkaa muuten taas näyttää uhkaavan heikolta, niitä olisi taas hankittava lisää.

Yksinäisen ystävä taivaalla.

Ilta tummui pikkuhiljaa, laitoin saunanpesään tulet. Pimeällä on kumma voima. Kun aloin ajatella sitä, että olen ihan yksin metsän keskellä pimeässä, mielikuvitus alkoi laukata. Onneksi taivaalla mollotti ystäväni kuu, pimeys ei ollut aivan täydellistä. Ehkä minun pitäisi kuitenkin vähentää murhuri-kirjojen lukemista, sillä niiden tapahtumat pyörivät mielessäni väkisinkin ja saivat sydämen pamppailemaan. Kevättä ja valoa kohti, sanoi arkajalka Möksällä.

Terveiset Äänekosken Sumiaisista, Rannankylältä, meidän Möksältä!

2 Kommentit tuotteelle “Valoa kohti

  1. Kaikesta välittyi,että ystävänpäivä viikonloppu oli sinulla mukava ,ilman ystäviäkin. Nuo ruuat näytti tosi herkullisilta.❤😋

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*