Maistiaisia talvesta

Auringon säteet kimaltelevat pehmeässä puuterilumessa, joka on taas piilottanut alleen kaiken ruman ja keskeneräisen. Maailma on kaunis. Talvi on kaunis. Marras-joulukuun vaihteessa pakkasherra päätti kääntää kytkimen on-asentoon ja yhtäkkiä hengitys höyrysi yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa kevyen lumen leijaillessa maahan.

Olemme käväisseet Möksällä aina välillä tarkistamassa, että kaikki on kuten pitää. Uusi ilmalämpöpumppu ei ole ansainnut vielä täyttä luottoa. Pieni huoli sen toimivuudesta näillä kovilla pakkasilla on. Huolta herättää myös pumpusta valuva kondensiovesi, sitähän on paljon! Siis oikeasti. Hätäratkaisuna toimme pumpun alla muovilaatikon, jotta vesi ei valuisi mökin kulmalle. Suojasimme seinää myös Finnfoamin palasella. Asia vaatii selvittelyä ja varmaan myös jotain toimenpiteitä.

Joka tapauksessa talvi on alkanut jytinällä ja sehän vain minulle sopii. On taas rauhallista. Tuntuu että koko naapurusto on vaipunut talviunille ja itse on Pikku Myy, joka on ainoana hereillä. Muistelen tällaisen kertomuksen joskus nähneeni Muumilaakson tarinoissa.

Mökkitien merkitys

Yksi asia, johon meidän Möksässä rakastuin, on mökkitie. Vaikka se nyt varsinaisesti ei Möksään tai meille kuulu, on se osa mökkeilykokemusta. Se tunne, kun mutkittelee aina vain pidemmälle metsään, ensin isompaa päällystettyä tietä, sitten jo soratietä ja lopulta metsätietä. Matkalla on monenlaista hoidettua ja hoitamatonta metsää. Ja nyt, ensimmäistä kertaa isoja hakkuuaukioita.

Aloin aavistella pahaa jo siinä vaiheessa, kun isomman soratien varrella alkoi näkyä viitteitä hakkuista. Osa mökkimatkan viehätyksestä vaihtui kauhisteluun, kun Moto oli tehnyt selvää ihanasta kuusikosta soratien päässä. Onneksi ihan meidän Möksän tuntumaan hakkuut eivät olleet ulottuneet. Voi kun olisi edes vähän rikkaampi, niin ostaisin metsää Möksän ympäristöstä. Siitä saisi puut omaan tarpeeseen ja metsää voisi hoitaa kestävällä tavalla, elinympäristöjä säilyttäen.

Talven ensimmäinen avanto

Emme olleet Möksällä yötä kovien pakkasten aikaan. Vaikka ilmalämpöpumppu onnistuikin hyvin peruslämmön ylläpitämisessä, on Möksä silti rakenteiltaan enemmän kesämökki. Tuntuu vähän turhalta energian hukalta lämmittää yhtä yötä varten. Sauna ja avanto kuitenkin houkuttelivat.

Saunan lämmitys kestää kyllä huomattavasti pitempään näin talvella. Kesällä hankittu uusi kiuas pääsi todelliseen testiin. Kun lopulta sauna lämpeni, totesimme että kiuas on entistä parempi. Kestää ehkä hiukan kauemmin lämmittää, mutta pysyy sitten lämpimänä hyvin. Entisessä kiukaassa piti polttaa koko saunomisen ajan täysiä pesällisiä talviaikaan, jotta löylyä riitti. Tähän uuteen voi lisätä aina vain pari klapia. Puuta säästyy ja se on hyvä juttu. Myös vesi lämpeni tehokkaasti.

Entäs se avanto sitten? Tätä olin kaivannut. Avannossa maltaa olla jo tovin aiempien nopeiden pyrähdysten sijasta. Olen alkanut laskemaan kymmeneen, siinä menee uusi raja. Ehkä jonain päivänä otan jo uimavetoja. Aika ihanaa ajatella, että aikaa on. Möksä on. Sinne pääsee aina kun tahtoo. And oh, I do! Tahdon.

Terveiset Äänekosken Sumiaisista, Rannankylältä, meidän Möksältä!