Vuosipäivä

On kulunut vuosi siitä kun viimein saimme juhlistaa mökkikauppoja. Muistan hyvin sen jännityksen ja lopulta riemun kun kaupat oli tehty. Nyt olisi ihan oma paikka, minne paeta arkea. Paikka minne päästän vain mukavia asioita, missä päivät ovat leppoisia ja iloisia. Sellainen paikka Möksä on tosiaan ollut, jo vuoden aikana on kertynyt paljon hyviä muistoja. Mökkeily on tunteikasta puuhaa, ja minulle tunteista suurin on ollut syvä rauha. Sellaista en juuri muualla ole saanut kokea. Mökkeily on ollut osittain sitä mitä odotti ja toisaalta yllätyksiä täynnä. En olisi ikinä uskonut, että mökkeilyyn paras vuodenaika ei välttämättä olekaan kesä, vaan kevättalvi. Osasin arvata, että tavalla tai toisella mökkeilyyn saa kulutettua viimeisetkin senttinsä. Polttopuiden tarve on vakio, ne ovat aina lopussa. Avantouinti on ihanaa ja remonttihommien tärkeysjärjestykseen laittaminen on vaikeaa. Ja niin, meillä ei vieläkään ole mitään järkevää ratkaisua huussin tyhjentämiseen, vaikka niiden määrä on tuplaantunut. Valmista ei ole siis tullut eikä ole lähiaikoina tulossakaan, se lienee osa mökkeilyn viehätystä.

Vieläkin vesillä

Lokakuun loppupuolella ehdimme vielä tekemään yhden melontaretken. Tyyni ja aurinkonen aamu oikein kiljui, että nyt sinne melomaan ja äkkiä. Niin me lähdimme. Tyyni järvi sai taas hymyn nousemaan kasvoille, ei huolta mennään siitä ison selän yli vain. Vesilintuja ei enää juuri näkynyt, ainoastaan tuttu joutsenperhe ui lahdensuulla. Puolessa välissä isoa selkää tunsi hyvin oman pienuutensa. Lokakuun lopussa vesi on jo sen verran kylmää, että kokeneellakin uimarilla voisi olla tekemistä selviytyä rannalle asti, mikäli kajakki syystä tai toisesta kaatuisi. Tämä ajatus takaraivossa jyskyttäen meloin kohti rantaa ja turvaa, vakaasti vannoen, että ensi kesänä harjoittelen eskimokäännöstä. Käännöksen harjoitteleminen on nimittäin jäänyt ajatuksen tasolle, vaikka taito juuri näissä oloissa olisi erittäin tarpellinen selviytymisen kannalta.

Noh, mitään ei onneksi käynyt, vaikka muutama aalto löikin kajakin yli. Järven tyyneys lähtiessä oli saanut minutkin jättämään aukkopeitteen kotiin, vaikka yleensä virittelen sen aina paikalleen. Möksälle päästessä olikin sitten melko märät hanskat ja housut ja kiire sisälle lämmittelemään. Olen silti iloinen, että pääsimme vielä kerran tälle syksylle vesille. Voin jäädä hyvillä mielin odottelemaan kevättä ja uusia melontaretkiä.

Maisemia ilman tuulimyllyjä

Kerroin viime talvena retkestä Myrävuorenpäälle täällä https://moksalle.fi/myravuoren-valloitus/. Silloin mietimme, että retki olisi tehtävä myös sulan veden aikaan, maisema kun voisi olla taas erilailla hieno. Aika viime tippaan meni, mutta järvessä ei ole vielä jäätä, joten ehdittiin! Viimeksi kiipesimme vuoren päälle seinämän kautta, mikä ei ehkä ollut kovin viisasta, mutta sitäkin enemmän elämyksellistä. Nyt kun olemme alueella enemmän retkeilleet, olemme huomanneet mahdollisen merkin, josta helpompi polku Myrävuoren päälle oletettavasti alkaa. Sinne siis!

Maisemat olivat jälleen kerran hienot. Tällä kertaa kuvasimme kauan ja hartaudella, koska alueelle on suunnitteilla tuulivoimaloita. Mikäli hanke toteutuu, on maisema jatkossa kovin erilainen. Kovasti olemme miettineet, näkyvätkö voimalat mökkirantaan ja jos näkyvät, onko se hyvä vai huono asia. En kuitenkaan aio käydä taisteluun tuulimyllyjä vastaan kuten Don Quijote.

Ensimmäisen blogikirjoituksen lopetin ajatukseen siitä, että emmehän me oikeastaan vielä tiedä, onko mökkeily meidän juttu ollenkaan. Sehän voi olla ihan kurjaa. Nyt, vuosi tuon pohdinnan jälkeen täytyy sanoa, että vaikka huonojakin hetkiä on ollut on mökkeily ja sen tarjoamat luontokokemukset olleet tämän vuoden parasta antia. I <3 Möksä.

Terveiset Äänekosken Sumiaisista, Rannankylältä, meidän Möksältä!